Tänään oltiin kantamamma Dixien kanssa Jyväskylän näyttelyssä. Toinen sai hepulin jo perjantaina kun hoksasi että vain ja ainoastaan häntä ruvettiin harjaamaan, leikkaamaan kynsiä ja kaikin tavoin laittamaan kuntoon. Sunnuntai aamu kun koitti Dixie ei jättänyt rauhaan yhtään vaan kulki joka askeleella perässä huomaamattomasti lausahtaen: mamma joko mennään? Mielessäni ajellessani ajattelin että osaakohan Dixie vielä käytöstavat muitten koirien kanssa kun edellisestä näyttelystä oli kulunut vaatimattomat 3v , vaan se pelko osoittautui turhaksi. Dixie oli kaikkien kaveri. Tuomari sitten ilmoitti tyttösen olevan liian pulleassa kunnossa mutta minkäs teet kun ruoka maistuu, maistuuhan se meille ihmisillekkin eikä tulla huomauttelee että oletpas pyöreässä kunnossa , no Dixie ei asiasta lannistunut vaan heilutti tuomarille iloisesti häntää silmiin katsoen. Arvostelu oli kuitenkin moitteeton dietti kehoitusta lukuunottamatta. Kotiin tullessa Dixiellä oli taas tunnetusti kova nälkä, ja piti käydä tarkistamassa vielä ettei vaan lapsoset olisi jättäneet mitään syömättä omiin kuppeihinsa, olisihan se noloa jättää hyvät ruuat pilaantumaan. Isänpäivä siis vietettiin koirien parissa mutta muistettiin kuitenkin viedä vielä oma isä syömään hyvään ravintolaan