Tänään oltiin kantamamma Dixien kanssa Jyväskylän näyttelyssä. Toinen sai hepulin jo perjantaina kun hoksasi että vain ja ainoastaan häntä ruvettiin harjaamaan, leikkaamaan kynsiä ja kaikin tavoin laittamaan kuntoon. Sunnuntai aamu kun koitti Dixie ei jättänyt rauhaan yhtään vaan kulki joka askeleella perässä huomaamattomasti lausahtaen: mamma joko mennään? Mielessäni ajellessani ajattelin että osaakohan Dixie vielä käytöstavat muitten koirien kanssa kun edellisestä näyttelystä oli kulunut vaatimattomat 3v , vaan se pelko osoittautui turhaksi. Dixie oli kaikkien kaveri. Tuomari sitten ilmoitti tyttösen olevan liian pulleassa kunnossa mutta minkäs teet kun ruoka maistuu, maistuuhan se meille ihmisillekkin eikä tulla huomauttelee että oletpas pyöreässä kunnossa , no Dixie ei asiasta lannistunut vaan heilutti tuomarille iloisesti häntää silmiin katsoen. Arvostelu oli kuitenkin moitteeton dietti kehoitusta lukuunottamatta. Kotiin tullessa Dixiellä oli taas tunnetusti kova nälkä, ja piti käydä tarkistamassa vielä ettei vaan lapsoset olisi jättäneet mitään syömättä omiin kuppeihinsa, olisihan se noloa jättää hyvät ruuat pilaantumaan. Isänpäivä siis vietettiin koirien parissa mutta muistettiin kuitenkin viedä vielä oma isä syömään hyvään ravintolaan

Niin se syksy vaan tekee tuloaan. Tänään oltiin Dixien, DanSukkerin, Dominickin ja Dinan kanssa kiertämässä Kettuvuoren luontopolku , koirilla oli eväänä repussa verilettuja ja nappuloita. Emäntä pahaksi onnekseen unohti vesipullon niin koirilta kuin itseltäänkin. Koirat kulkivat rinnalla kokoajan  uskollisina ja vilpittöminä vaikkakin välillä joutuivat kääntymään ympäri ja katselemaan mihin emäntä jäi. Luonto oli niin kaunista kaikkine väriloistoineen, mielessäni mietin miten kaunis ruska-aika voikaan Lapissa olla. Tässä koirat nauttivat syksyn kauniista ilmasta täysin siemauksin

Ihania ja lämpöisiä, tarkemmin sanottuja kuumia kesäpäiviä vietetty. Koirat ovat päässeet uimaan heti herättyään ja vielä pari kertaa päivän mittaan uudelleen. Dinakin alkukankeudesta huolimatta päätti sitten tykätä uimisesta, vaikka alkuun jo kerkesin huolestua, ettei koira osaa uida lainkaan. DanSukker ja Dominick ovat varsinaisia vesipetoja, joita ei saisi järvestä mitenkään ylös. Olisi niin kiva mennä tervehtimään kaikki veneilijät, jotka vähänkin osuvat silmiin.

Näyttelytä on karsittu vähäisen karvan ja todella kuuman sään takia. Loppukuusta on tarkoitus suunnatan kohti Rovaniemeä Oulun kautta kulkien ja mennä Tyrnävälle moikkaamaan Dixien pentua.

Niin se aurinko päätti paistaa välillä risukasaankin. Olimme Jämsän molemmissa näyttelyissä (5.6. ja 6.6.) ja tuomisina oikein hyvät arvostelut ja DanSukker veti sokerin pohjalta ja oli paras narttu ykkön, sai sertin ja oli VSP. Lauantain näyttelyssä oli mukana myös Danette ja Christina, jotka myös saivat hyvät arvostelut. Nyt koirat saavat jäädä kesälomalle ja kasvatella rauhassa karvaansa, joka on parhaillaan kaikilta muilta täysin poissa paitsi DanSukkerilta. Oli mukava nähdä kaikkia koirakavereita ja etenkin Päiviä, joka pelasti koirat hädän keskeltä, kun vesi loppui kesken.

Olimme Jyväskylässä koirien kanssa kävelemässä. Yliopiston pihasta reitti suuntasi keskustaan. Pistäydyimme kauppakulman sisätiloissa, josta jatkoimme matkaa Kävelykadulle Jyväshovin eteen ja Toriraitille.

Poikkesimme Harjulle kuvaamaan koiria. Päästimme koirat vapaaksi lenkkipolun viereiseen metsään, josta DanSukker ja Dina katselivat, kun polkua pitkin käveli suloinen berninpaimenkoira ja muita pienempiä koiria. Kummallakaan ei ollut edes aikomusta lähteä perään.

Kiipesimme Harjun korkeita kiviportaita ylös ja kun lähdimme tulemaan alaspäin, vastaan tuli sakemanni. Koirat kohtasivat suht ahtaassa tilassa toisensa vaivatta. Kävelytiellä meitä vastaan tuli pieni räksyttävä ja ärisevä koira, jonka harmiksemme omistaja siirsi metsän puolelle uhoamaan.

Dan Sukker ja Dina ottivat niin koirat kuin ihmiset lempeästi vastaan. Kaikenkaikkiaan hyvin onnistunut lenkki.